Entisöitävän pyörän alkuperäinen imago pitää aina säilyttää ja pyörässä pitää näkyä sen oma lkuperäinen “ryhti” eli olemus. Entisöijä tarvitsee siis tietoa, taitoa ja hyviä neuvoja pyörää entisöidessään.
Mahdollisia entisöintivirheitä
Muistathan, että paikkamaalaus on usein asia, joka rikkoo hyvän kokonaisuuden. Pyörään käytettävä uusi pinnoite voi olla väärä, esimerkiksi kiiltävät osat olivat vuoteen 1920 asti nikkelipäällysteisiä, eivät kromattuja niin kuin nykyään.
Muita mahdollisia virheitä ovat muun muassa:
- Renkaat saattavat olla väärää tyyppiä esimerkiksi pintakuvioiden osalta. Saatavilla pitää olla aina myös vanhempia pintakuviomalleja, joskin niiden hankkiminen vaatii hieman vaivannäköä.
- Moottorin apulaitteet ovat väärää tyyppiä, esimerkiksi uudempi kaasutin tai laturi.
- Sähköjohtoina on käytetty räikeitä muovijoh
toja sekä Amp-liittimiä, vaikka pyörä on 1950-luvun alkupuolelta. Samaan luokkaan kuuluvat myös kirkkaat tai vahvistetut muoviletkut. - Jäykkäperäisessä pyörässä on uudempi pitkä satula.
- Ruoste, hapettumat ja kolhut eivät ole hyväksyttäviä. Ne paistavat heti silmään ja ovat helppoja
huomata tarkastuksessa; tänä vuonna museorekisteriin voivat päästä vuonna 1986 valmistetut sekä sitä vanhemmat pyörät.
Pyörän saa siis museorekisteriin vasta seuraavana vuonna siitä, kun se täyttää 30 vuotta. Pyörän historiasta pitää myös tehdä selvitys museorekisteriin niin hyvin kuin sen tietää. Muutoksia saa kuitenkin tehdä, kun toimitaan liikenneturvallisuuden puolella; renkaat voi nykyaikaistaa, valot parantaa ja latauslaitteita muuttaa nykyaikaisemmiksi.