Motocrossin pariin voi enduron tavoin tutustua jo lapsena, vaikka jotkut pitävätkin motocrossia enduroa riskialttiimpana lajina. Syynä on usein se, että lajia harrastetaan niin sanotuilla suljetuilla motocross-radoilla hyppyreineen. Niillä ajamista kannattaa erikseen harjoitella.
Motocross, lyhennettynä MX, on siis yksi todella suuren suosion saaneista moottoripyöräilyn kilpaurheilumuodoista. Lajiin rakastuneet alle 15-vuotiaat ajavat juniori- ja nuorten kisoja 85–150-kuutioisilla pyörillä. Aikuiset taas ajavat yleisesti 250, 300 tai 450-kuutioisilla motocross-pyörillä.
Ajaminen ammattina
Joillekin kuljettajille mieluisa ajaminen ja lajin parissa työskentely voivat kuulua elämään vaikka eläkeikään asti. Motocrossin ammattilaiskisoja järjestetään eri puolilla maapalloa, kuten Japanissa, Kiinassa, Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Suomessa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Motocross-ammattilaiset kisaavat keskenään vuosittain sekä maailman- että kansallisista mestaruuksista.
Motocross-kulttuurin alalajit
Lajiin kuuluvat stadioneilla tai halleissa säännöllisesti ajettavat Freestyle motocross (fmx) -kilpailut, supercross (sx) -kilpailut, sekä Minimx, joka ei vielä tällä hetkellä yllä edellä olevien lajien kaltaiseen suosioon.
Freestyle motocross (fmx) -kilpailuissa hypitään rampeilta j
a hyppyreistä ja kisataan siitä, kuka osaa tehdä hienoimmat liikkeet ilmalennon aikana. Hieman vähemmän suosittu Minimx taas ajetaan motocross-pyöriä huomattavasti pienemmillä crossipyörillä.
Motocross-luokat
Osallistujat jaetaan eri luokkiin ajajien iän ja pyörien kuutiotilavuuden mukaan. Käytännössä siis
mitä enemmän pyörässä on kuutioita, sitä enemmän on myös tehoa. Kaksi- ja nelitahtisissa motocross-pyörissä on eroa, sillä kaksitahtimoottoriin verrattaessa kaikissa nelitahtimoottoreissa sallitaan samaan luokkaan kuuluen kaksinkertainen kuutiotilavuus.
Suomessa ajettiin vuoteen 2002 asti 4-tahtisten Suomenmestaruusluokassa, jonka voitti kolmesti Antti Rannikko, joka kilpaili KTM 620 -pyörällä vuosina -97,-98 ja -99. Samaan aikaan, eli vuonna 2002, lajin parissa tunnettu aktiivi Jarno Mattila voitti KTM-pyörällä 4-tahtisten Suomenmestaruuden. Sarja päätettiin lopettaa, sillä 4-tahtisia motocross-pyöriä oli järjestäjien
mielestä tuolloin jo aivan liikaa kyseisen kilpailun järjestämistä ajatellen.
Isänsä jalanjälkiä seuraava Rene Rannikko jatkaa motocrossin parissa kiertäen Eurooppaa kilpailuiden merkeissä. Suomessa ollessaan Rannikko harjoitteli 300 tuntia jokaista ajokautta kohden. Tällä het
ellä Keski-Euroopassa asuessaan hän on oleellisesti vähentänyt harjoittelun määrää kausittain, mutta keskittynyt sen sijaan laatuun.
Motocross vaatii myös henkilökohtaisia uhrauksia niin Renen kuin muidenkin kohdalla, mutta antaa myös erittäin paljon. Tämän saman kuulee yhä useammalta kerhoon kuuluvalta, sillä useimmat ovat aloittaneet ajoharrastuksen jo hyvin nuorena.
Lajin suosio on kovassa nousussa
MotoCross on lajina aina ollut kaikkea vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavien mieleen, mutta 2000-luvulla lajin suosio on noussut uuteen kukoistukseen. Motocrosspyörät ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Pyörissä on kehittynyt iskunvaimennus ja tasaisesti vetävä nelitahtimoottori tekee ajamisen helpoksi.
Joitakin motocross-harrastajia kiinnostaa kaikenlainen hifistely ja tekniikka, johon kuuluu myös kaikenlaiset kokeilut. Joihinkin pyöriin on valmiiksi asennettu erilaisia älypuhelinsovelluksia, joiden välityksellä moottorin voi säätää kännykän avulla. Pyörän ajo- ja huoltohistoria tallentuu samalla kätevästi tietokoneelle.
Motocross vaatii hyvät ajovarusteet erilaisine suojineen. Muun muassa niskatuki, niskasuoja, kyynär- ja polvisuojat, suojapaidat, munuaisvyöt sekä rintapanssari ovat erittäin tärkeitä. Kaiken A ja O on kuitenkin tietysti kypärä.